Eräänä päivänä kirpparilla osui silmiini lasten muumilakana, jolla oli selkeästi identiteettikriisi. Seei halunnut olla lakana, vaan oli luotu takiksi tai mekoksi. Päätin koettaa auttaa tuota lakanaa saavuttamaan todellisen olemuksensa.
En muista, milloin ensitapaamisemme tapahtui, mutta melko pitkään joutui tuo raasu vielä odottelemaan kangashyllyssä. Keväällä vihdoin pilkoin kankaan, Ottobren (3/16) Kleinbus-kaavaa ohjenuorana käyttäen. Koko saattoi olla 122 tai sitten 128... Alkuperäisestä ohjeesta poiketen päätin vuorittaa takin, koska lakana on takki-identiteestistään huolimatta kuitenkin aika ohutta! Vuori on kissakuvioista puuvillaa, jonka veljeni on tuonut joskus tuliaisiksi...Saksasta?
Eipä tullut kesätakkia sitten kuitenkaan tuosta, vaan jäi koko kesäksi odottelemaan projektin etenemistä. Onneksi tuli kuuma kesä, niin eipä paljon takkeja ole kaivattu! Lopulta sain takin nyt kursittua kokoon. Jätkä lienee kasvanut taas kesän aikana, joten lisäsin väljyyttä tuomaan vielä resorikaitaleet vetoketjun ympärille. Vetoketju ja resori.....ei muuten mikään unelmapari!
Tulihan tuosta nyt ihana. Eihän sitä oikein missään voi käyttää kyllä, kun en haluaisi tuon olevan heti likainen ja jätkä + vaaleat vaatteet on aika riskialtis yhdistelmä. Voi kai sillä käydä joskus kaupassa - tai sitten mä vaan ihastelen sitä ittekseni kotona henkarissa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti