Ristiäiset

Itsenäisyyspäivänä meillä juhlittiin vaikka ja mitä! Muun muassa pojan ristiäiset tuli juhlistettua....juhlia edelsi tietenkin kunnon stressiviikko, sylivauvan kanssa kun ei välttämättä saakaan paljon aikaiseksi. Siistiä kuitenkin tuli ja lainapöydät ja -tuolit takasivat kaikille kahdellekymmenelle istumapaikat pöydän äärestä....Tarjoiluista ei onneksi tarvinnut stressata, täytekakun teki kaverin kaveri ja muut leipomukset olivat tuoreiden mummojen taidonnäytteitä (valitettavasti kukaan ei vain ottanut kuvaa herkuista...)

Koska yksityiskohdat ovat tärkeitä....

Pikkuherran ristiäismekko oli reilu 60 vuotta vanha....rusetti sen sijaan edellisenä päivänä kokoon ommeltu..

Kakusta on sentään kuva :) Täytteenä oli mustikkaa, vaniljaa ja valkosuklaata....haikarakoristeen tilasin Confetista ja kukat ja lumihiutaleet on tehty itse sokerimassasta ja marsipaanista.

Loppuun vielä kuvia pikkuherran saamista lahjoista; on pientä traktoria ja vähän suurempaa nallea, Muumeja astioina, säästölippaana, kylmäpusseina, lämmikettä jaloille ja ties mitä muuta - poju on saanut niin paljon lahjoja jo muutenkin, että vierashuone onkin nimetty jo välillä lahjahuoneeksi....Kuvien taustana toimii muuten (myöskin lahjaksi saatu) vaippakakku :)

Ite son tehtävä, jotta tuloo kunnollista...

Niinpä niin...Ainakin itse tekemällä saa sitten just semmoisen kuin haluaa (toki sillä oletuksella, että asiat menevät kuten Strömssössä!) ja tänään esittelyssä uniikkeja huonekaluja. Täällä oranssissa talossa kun asuu tämän pienen sylivauvan lisäksi kamalan kätevä isompi mies, joka seuraavasta designista on vastuussa :) (Tämä pienempi mies taas on vastuussa tästä hurjasta kirjoittelutahdista - postaukset parin päivän välein! Herra SYLIvauva kun ei pidä syömisen kanssa turhaa kiirettä ja torkutkin maistuvat parhaiten sylissä, joten mikäpä tässä on samalla yhdellä kädellä naputella tekstiä,,,)

Mutta asiaan! Tv-taso on nikkaroitu puusta ja kiinnitetty suoraan seinään. Eipä ole johtosotkua lattialla, joten siivoaminen helpottuu huomattavasti. (Tarkasti katsomalla huomaa kyllä ettei johtoja ole vielä kiinnitetty kokonaan piiloon, mutta eivätpä nuo lattialle asti yllä) Kaapissa on piilotettuna erinäisen laitekokoelman lisäksi subbari ja laatikot ovat mitoitettuja dvd-levyille.

Yksityiskohdat ovat käsintaottuja, eivät kuitenkaan ihan omaa designia :)

Samalla hyväksi havaitulla tyylillä on toteutettu myös sängynpääty...simppeliä suorakaidetta muodoksi ja suoraan seinälle kiinni! Sängynpäädyssä on koteloituna valot, tarpeeksi tilaa tärkeimmille tavaroille ja värinä sama harmaa kuin huoneen listoissa ja ikkunan- ja ovenkarmeissa.

Tavarataivas

Pieni ihminen tarvitsee yllättävän paljon tavaraa. Höpöhöpö, ehkäpä hän ei kaikkea tarvitsisi, mutta.... Tällä kertaa kuvaraporttina ihan muutama lempparitavara esittelyssä - ja muutama kirpparilöytökin :)

Ensimmäisenä huomattavaa helpotusta elämään tuova tuote: kaukalopussi! Vauvalle ei tarvitse pukea niin paksusti vaatteita lähdettäessä autolla liikenteeseen ja lämpimässä autossa pussi on helppo avata viilentäen vauvan oloa tarvittaessa. Turvallisuuttakin kaukalopussi tuo kun turvavyöt saa kunnolla kiinni ilman paksua toppapukua välissä. Ihanan Eisbärchen-kaukalopussin ostin kaverilta käytettynä, joten menee melkein kirpparilöydöksi, eikös? 

-

Ja sitten: lampaantalja! En ole vain ennen tajunnut miten ihana tuo onkaan, muutenhan noita olisi pitänyt hommata jo aiemmin! Toimii kuitenkin nyt pojan ikiomana alustana, jostain syystä talja ei kiinnosta edes kissaa..? Talja tuli lahjana mummolta.

Jääkarhupuku  on aito kirpparilöytö ja kovassa käytössä vaunuillessa. Puvussa on takana pieni häntäkin :)

Barbapapa-mobile ostettiin myös käytettynä, facebookin kirppiksen kautta löytyi tämä. Melkeinpä noiden kirppareiden selailuksi se facebookkailu onkin muuttunut....

Hoitopöydän yllä on mobile, jonka toin vuosia sitten Kambodzasta, pieni muistutus siis "entisestä elämästä"... (myönnän, verhot puuttuvat edelleen tuosta ikkunasta...pitäisi kaivaa ompelukone taas esille...)

Lempparilelu, joka mahdollistaa sen, ettei ulkona nukkuvaa vauvaa tarvitse käydä kurkkimassa viiden minuutin välein :) Menee ehkä jo mainoksen puolelle, mutta tästä itkuhälyttimestä löytyy hienouksia; lapsen yksikön saa soittamaan tuutulauluja ja saapa siihen yövalonkin päälle. Hälytin on kaksisuuntainen, joten halutessaan vanhemman yksiköstä pystyy juttelemaan lapselle. Vaikka kirpparit ihania ovatkin, niin tämä on ihan uutena ostettu.

Lopuksi vielä kirpparilöytö, jota ei vain voinut vastustaa! Poika ei tällä pääse leikkimään vielä vuosiin, mutta eihän noin mahtavaa kirjaa voinut jättää ostamatta! Kuvat kertonevat tässä enemmänkuin sanat....magneetilla tarttuvat silmät, nenät ja suut kiinni sivuille :)

Kaunis kuin kivi

Vaihteeksi jotain muuta kuin vauvajuttuja! Syksyisin ilmestyvät kansalaisopiston kurssiesitteet kuuluvat minulla yhtä odotettuihin lukemistoihin kuin Ikea-kuvasto ja tänä syksynä päädyin kivenhiontakurssille. Mukavaa puuhaa on sekin, kovin meluisaa vain....Ensimmäisenä harjoittelutyönä hioin keltakvartsia ja kaiversin siihen vuosiluvun...väreiltään tuo kivi sopii tänne sisustukseen ja päätyneekin kiinni takkaan. Kuvassa kiveä hiomattomana ja valmiina - tosin väri ei nyt lainkaan välittynyt näihin kuviin, hienompi on livenä!

Seuraava kivi tarttui matkaan kai Pyhä-Luoston reissulta. Vaalea raita erotti kiven muista murikoista, mutta eipä tuo lopulta  niin kummoinen ole - vaan entäpä hiottuna, vau!

Viimeinen esimerkki siitä kuinka taviskivi muuttuukin upeaksi hiottuna. Tulikin niin peilikiiltoinen kivi, etteivät kuvat tee oikein oikeutta heijastaessaan kuvaajansakin...

Tähän puuhaan löytyy tuota materiaaliakin kaikkialta ja vaunulenkeillä tulee katseltua kiviä ihan uudella tavalla......

Täältä tullaan!

Meille on syntynyt lapsi.

Ihmettä, iloa.

Lahjoista suurin voi painaa

vain neljä kiloa.

Meille on syntynyt lapsi,

ei yhtään vähempää.

Katsomme salaisuutta

vuoteellaan lepäävää.

Meille on syntynyt lapsi.

Kitinää kuuntelen.

Kaikkion huomion valtaa

hän, puolimetrinen.

( Anna-Mari Kaskinen)

Kun joku on hyvin pieni,

hän yllättää voimallaan

kuin aavojen merien pauhu

on kätketty pisaraan.

Kun joku on hyvin pieni,

hän valloittaa sydämen

kuin hentoinen auringon säde,

kuin rohkeus siemenen.

Kun joku on hyvin pieni,

hän kaikkia lämmittää

ja kovimpaan kuoreenkin silloin

pikkuinen särö jää.

(Anna-Mari Kaskinen)

Kestoilua...

....tai siihen valmistautumista nyt ainakin on ollut ohjelmassa. Onnistuin voittamaan muutama viikko sitten iskeneen vihasuhteeni ompelukonetta kohtaan ja ompelemaan ajat sitten leikatut ja aloitetut kestovaipat valmiiksi... Kestovaippayhdistyksen sivuilta löytyvällä kaavalla on ommeltu nämä, eivät maailman siisteimpiä, mutta omaan käyttöön ihan passeleita (ne on kuitenkin VAIPPOJA, eivät mitään taidekäsitöitä..). Päällä on PUL-kangas, joka pitää kosteuden sisällä ja sisäkankaana mikrofleece, jonka pitäisi siirtää kosteus nopeasti pois iholta ja tuntua iholla kuivalta. Alemmassa vaippakuvassa näkyvät kuosit, joita olen onnistunut haalimaan...oma lemppari ehdottomasti tuo ruskea elukkakangas!

Taskuvaippaan tarvitaan tietenkin imut. Kierrätys kunniaan ja pari vanhaa pyyhettä päätyivät taittoimuiksi. 

Vanhoja harsojakin on tarkoitus käyttää imuina, mutta uusiakin harsoja on hankittu...kaikki sitä hokevat, kuinka harsoja tarvitsee "ihan kaikkeen" - vieläkään en tiedä, mitä ihmettä tuo kaikki sitten on, mutta onpahan nyt sitten harsoja kuitenkin jemmattu siihen _kaikkeen_ ;) 

Harsoja saa kivoilla printeilläkin ja muutamia perusvalkoisia värjäsin vähän paremmin tähän ympäristöön sopiviksi.....

Kamera on kyllä varastanut vähän väristä kirkkautta tässä seuraavassa kuvassa - ompahan nyt sitten hienompaan käyttöön (onhan puklurättinä toimiminen kai hienompi juttu kuin vaipan täytteenä oleminen?) oranssejakin harsoja!

Vaippoja leikellessä jäi pieniä paloja pul-kangasta, jotka piti nekin ottaa hyötykäyttöön. Sitä leikeltiin sitten ympyröitä kankaasta jos toisestakin......

Ja käyttöä odottaa nyt 10 paria uusia liivinsuojiakin.  Samat kommentit kuin vaipoista; eivät maailman siisteimpiä, mutta kelpaavat omaan käyttöön.